Vallan tasapaino

Vallan tasapaino

Ennalta määrätyt askelmerkit poliittisessa pelissä tuottaa ennalta määrättyjä lopputuloksia ja jatkuvasti huononevia tuloksia.

Miten olemme päätyneet tilanteeseen, jossa jokaisen puolueen ehdotukset ovat samojen kaavojen toistoa ja edelleen samoilla argumenteilla alas ammutut. Onko syynä konsensus, joka hylkii kaikkia veneen keikuttajia? Vai onko uudet ideat tykkänään loppuneet?

Suomi on vuodesta 2009 asti velkaantunut joka vuosi budjetista riippuen noin 10-20% loppusummasta. Verotuloina se tarkoittaa esimerkiksi tuloveron nostamista 100%:n tai arvonlisäveron 10-15%-yksikön korotusta. Objektiivisesti arvioiden velkaantumisen tahti on ollut holtiton. Sellainen että julkiseen sektoriin luettavat eläkevarat riittävän tämän velan katteeksi enää alle 10 vuodeksi! Kuitenkaan mikään ei ole saanut yrittämään mitään uusia toimenpiteitä, on pitäydytty vanhoissa kaavoissa ja yritetty tehdä pieniä viilauksia rakenteisiin. Toivottu että joku tulisi ja pelastaisi vaikka demografia työskentelee vastaan ja muitakin ongelmia on.

Syynä on tietysti se että nykyinen järjestelmä on nerokas. Se tuottaa jokaiselle eliitin jäsenelle eli järjestelmään osallistujalleen riittävästi hyvinvointia ja samalla sitouttaa jäsenensä yksinkertaisesti vaihtoehtojen huonoudella, että aina olisi omat asiat huonommin mikäli joku keikuttaisi venettä. Mutta mitäpä jos yksi ryhmä haluaisi muuttaa asioita?

Tavanomainen enemmistön saaminen tämän tyyppisessä puoluejärjestelmässä on mahdotonta. Aina löytyy kaksi säilyttäjäpuoluetta, jotka estävät muutokset vaikka etujärjestöjen (esim. MTK, ay-liike, EK) tuella. Ongelma onkin että koska tavanomainen enemmistö ei riitä, tarvitaan epäkonventiaalisia, jopa disruptiivisia strategioita:

Strategia 1. Enemmistön muuttaminen eli järjestelmän evoluutio

Eduskunnassa on 200 jäsentä, joista 199 äänestää. Nykyisillä valtasuhteilla voidaan aina sopia enemmistöstä helppojen osapuolien kanssa. Persut, demarit, Kepu tai kokkareista kaksi yhdessä voi muodostaa merkittävän esteen tai merkittävän kannusteen kallistaa äänestys vaakaa yhteensuuntaan. Näistä Persut ja Demarit eivät tule keskenään toimeen, tietysti kilpaillessaan samoista äänestäjistä.

Tämä avaa pelin paikan sekä Kepulle että Kokkareille, ellei jopa Demareille tai Persuille.  Äänestämällä luotettavasti ja kategorisesti tyhjää kaikissa äänestyksistä protestina enemmistön harjoittamalle politiikalle, muutetaan enemmistöön tarvittava määrä 75 ääneen yli 100 äänen sijaan. Tällöin esimerkiksi Demarit ja vihervasemmisto voivat yhteistyössä kaataa hallituksen. Yhdistettynä väärään enemmistöön, voidaan älykkäällä ehdotusten eteenpäin viennillä pakottaa muut kumppanit äänestämään esimerkiksi täysin omaa etuaan ja politiikkaansa vastaan. Tämä saattaa lopulta näkyä vaikka selkärangan löytämisenä politiikoilta.

Kuka olisi kuitenkin se ryhmä joka ottaisi käyttöön näin haastavan strategian? Se edellyttää kuitenkin mediapelin osaamista, jotta pystyy hallitsemaan yleistä keskustelu asetelmaa mistä keskustellaan.

Strategia 2. Puolustajasta hyökkääjäksi eli hallittu anarkia

Hyvää talouden pitoa ja vastuullisuutta joudutaan nykypäivänä puolustamaan niin ay-liikettä, vasemmistoa, valtion tukikuppareita ja muita hörhöjä vastaan tavalla, joka vie keskustelun täysin sivuraiteelle. Vastuullisesti puhuvat leimautuvat leikkaajiksi ja tavallisille ihmisille pahaa haluaviksi hulluiksi. Edellisen vastuullisen Demarin Väinö Tannerin sanoin kommunistihörhön kanssa huutokauppaan ei kannattaisi lähteä koska kommunisti tarjoaa aina enemmän. Tarvitaan siis vasta strategia lupauksille, joita ei ole tavoituskaan pitää vaan uskotaan että ne ammutaan alas ja itse saadaan edut eli äänet.

Strategia on helppo: pakotetaan lupaaja toteuttamaan lupauksensa. Jos lupaa kunnon palkankorotukset, ottakoot nimiinsä 1000 euron palkan korotuksen tunnissa, laki voimaan per heti. Samoin jos joku alleviivaa hölmöyttään 200 000 työttömän työllistämisestä voittovaroin. Pakotetaan ottamaan nimiinsä lain että voitto varoilla on aina työllistettävä 6 kk työttömiä ja voitonjako kielletään. Ymmärrettävästi tämä vaatii kovia hermoja ja ennen kaikkea ääretöntä kovuutta, jotta ehdottajahörhö murtuu ja tunnustaa rikoksensa ihmisyyttä vastaan.

Menisikö tilanne siihen pisteeseen että Suomesta loppuisi yritykset tai että kaikki olisivat työttömiä (molempien ehdotusten seuraus… vink)? Jouduttaisiinko face-off kunniataisteluun, jossa hölmön lupauksen tekijän olisi ymmärrettävä väistää, jotta eläisi (tai ei tuho tulisi).

Strategia 3. Kannattaminen eli hallitsematon anarkia

Kaikki puhuvat byrokratian vähentämisestä mutta aiheuttavat sen lisäämistä. Byrokratiaa voi kuitenkin vähentää myös lisäämällä sitä. Jos kaiken tekeminen on niin vaikeaa että mitään ei voisi tehdä, erityisten hallinnollisten esteiden vuoksi, hallintoa ja lakeja ei noudatettaisi.

Näin on pikkuhiljaa monella sektorilla käymässä ja onkin todella mielenkiintoista, jos tämä olisi se disruptiivinen strategia, joka korjaisi rakenteet. Tämä nimittäin on kaikkein vaarallisin ja pitkävaikutteisin.

Strategian johdosta lain kunnioitus kokonaisuutena kuolee ja valtion rooli yhteiskunnassa muuttuu täysin uudeksi. Laki ja valtio muuttuu sortajaksi ja ihmisten vastustajaksi, joka on toistaiseksi vielä varsin vieras suomalaiseen mentaliteettiin. Se ei myöskään tule korjaantumaan hetkessä, kuten voimme huomata Etelä-Euroopan entisistä diktatuureista.

Lista säädettävistä laeista on helppo: pakollinen onnellisuus, nopeusrajoitusten ylä- ja alarajan säätäminen, käsillä kävely pakolliseksi, lisää passeja ja osaamistodistuksia ja näiden saatavuus mahdottomaksi. Listan täydentämiseen apua voi kysyä vaikka etujärjestöiltä ja hyvää tarkoittavilta hölmöiltä.

Lopulta

Näistä todennäköisistä uudistumismenetelmistä todennäköisin on strategia 3, koska se ei edellytä selkärankaa nykyiseltä hallinnolta, vain nykyisyyden maksimointia (joka on byrokratian luonnollinen kehitys).  Se ei tule kohtelemaan hyvin kansalaisia, luonnollisesti valtio joutuu lunastamaan velkansa pois eläkevaroin eli käytännössä eläkkeet jää maksamatta ja talous sukeltaa pahemman kerran.

Mutta se ei haitanne jos on varautunut siihen, käsittääkseni englanti on Suomessa hyvällä tasolla kielenä ja rahaa on ulkomailla jo melkein kaikilla kynnelle kykenevillä.

 


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *